Xalialle...

Moi ja hyvää helmikuun alkua :)

Tää postaus on siis tarkotettu "Taladinn - osa 5"- tarinalle, eli ei oo pakollista luettavaa muille kuin Xalialle :D Parempaakaan paikkaa mihin tän sijottais ei löytyny, eli tulee nyt postauksena... lueppas (;

Taladinn - osa 5 Xalian kisaan

En ensin uskonut näkemääni. Sen oli pakko olla pelkkää harhaa. Olin vain aivan liian väsynyt. Hieraisin silmiäni ja kun kuva Camillasta makaamasta heinillä tajuttomana näkyi edelleen edessäni, huudahdin tukahtuunena hänen nimensä "Camilla!" Suustani pääsi vain kamalaa raakkumista, mutten välittänyt siitä juuri nyt vaan ryntäsin Camillan luo. Camillan sydän pamppaili hitaaseen tahtiin ja hänen rintansa kohoili vaimean hengityksen tahtiin.
"Camilla, kiltti, herää nyt..." Itku pyrki ylös ja räpytin silmiäni estääkseni kyynelten tulon.
"Turhaa. Hän ei herää", Talle sanoi vihdoin. Se vältteli edelleen katsekontaktia minuun ja minä mulkoilin sitä. Miten niin Camilla ei heräisi? Eihän hänen sydämensäkään ollut pysähtynyt. Ajatuskin sai minut kouristelemaan.
"Älä vain seiso siinä ja tuijota! Mitä teit Camillalle?" tiuskaisin ja yritin herättää Camillaa. Hän tuntui olevan jossain unen ja valveen rajamailla. Koomassa. Ei, se ei voisi olla mahdollista, eihän Talle olisi tehnyt hänelle mitään. Taladinn oli muutenkin niin suloinen poni. Se ei kuitenkaan kommentoinut vaan siirsi suuret silmänsä minuun. Ennen kuin ehdin enää hillitä tunteitani, purskahdin itkuun ja vollotin Camillan päälle. Heti suolaisten kyynelten osuessa hänen kasvoilleen, Camilla heräsi. Hän pälyili hetken säikähtäneenä ympärilleen kunnes näki Tallen. Camillan kasvot valahtivat kalpeiksi ja hän kipusi jaloilleen niin sutjakasti kuin pääsi ja juoksi sitten sankkaan lumipyryyn.

"Mitä se oli olevinaan?" kysyin Tallelta heti Camillan juostua pihalle. Onneksi Camillalla oli sentään päällään kunnon talvivarusteet, eikä hän jäätyisi eskimoilmaan. Silti kaikki päivän tapahtumat olivat minulle yhtä suurta kysymysmerkkiä. Jotenkin arvasin, että Talle tietäisi tästä. Miksi Camilla olisi muuten pelästynyt sitä niin hirmuisesti? Camilla ei todellakaan pelännyt hevosia.
"Voitit", Talle hirnui surullisesti. "Minun on kai pakko kertoa sinulle kaikki. En ole oikea hevonen."
"Miten niin et ole hevonen?" huudahdin ja pelkäsin, että olin taluttanut jotakin vanhaa papparaista hevosen vaatteissa ympäri talleja.
"No, olen minä. Mutta vain tavallaan. Kuuntele nyt, äläkä enää keskeytä."