♥ :-(

Moi kaikki <3

Jo tässä vaiheessa sanon tän. Mä oon aivan älyttömän pahoillani. Mä oon pahoillani siitä ettei Radioactivea tullu vaikka kuvaukset alkuun pääsikin, etten mä loppujenlopuks saanukaan Panfun hurjimpia kuskeja kun alotusvaiheeseen, ja etten mä jatkakaan panfubloggailua siihen saakka että silmät vetää kieroon. Mulla ja tällä blogilla on ollu niin hyvä menneisyys, etten osaa ees sanoin kuvailla. 

Mua sattuu ja myllertää mahassa epävarmuudesta, kun mä kirjotan tätä, mut tää tunne siitä että panfubloggailu ei tee mulle enää hyvää mieltä, ettei se saa mua hyppimään ilosta, on ihan liian tuttu tässä vaiheessa. Mä oon kakstoista vuotta vanha, elämä edessä ja kaikkee mukavaa tiedossa, heti kun vaan koulusta päästään. Mut mulla ei vaan yksinkertaisesti oo enää aikaa Panfulle. Ei enää. Ja tää on se juttu, mistä mä pyydän kaikkein eniten anteeksi, vaikka eihän mun pitäiskään.

Joo, kaikki on varmasti päässeet jo tähän ymmärrykseen. Mä lopetan panfubloggailun. Te ootte kaikki mulle aivan _älyttömän rakkaita_, lukijat, kaverit, ne jotka mua tahallaan johti harhaan panfun alkutaipaleella ja muut bloggajat. Te opetitte mua parantamaan mun blogia, rakastamaan kirjottamista enemmän kun mitään muuta, luottamaan eri ihmisiin ja pääsemään asioista yli nauramalla.

Tillervo, sä opetit mut hetkellisesti rakastamaan piirtämistä, vuoden 2011 juhannus meni piirrellessä pandoja melkein sähköttömällä mökillä ja yrittäessä saada niistä mahdollisimman pandamaisia, haha :') Lili100, mä en ikinä tuu unohtamaan kuinka paljon sua pidin mun parhaana kaverina ja kuinka paljon sua ihailin. Sä muistutit mua tyypistä, jota mä pienenä rakastin, mut josta jouduin luopumaan. Lovelynatalia, sä oot aivan järkyttävän rakas, pidä kiinni hatustas ja elä ihana elämä. Xalia, kiitoskiitos kun sain tavata sut ♥
Totta se vaan on, jokasen harrastus tai ura, vai miks tätä vois kutsuukaan loppuu aikanaan. Mä en kuitenkaan ikinä, en ikinä, tuu unohtamaan kuinka paljon itkin kun mun blogi poistettiin, ihan kun jokin mun sisällä olis kuollu tai hyhmettyny paikoilleen. Kuinka mä sain mun sata lukijaa. Aloin vihdoin tykkäämään mun kirjottamistani teksteistä, enkä enää lukenu niitä nenä rypyssä.

Mä tuun kirjottamaan teille vielä halloweenina ja jouluna. Mä lupaan sen. Enkä syö sanojani. Ja te tuutte kuulemaan musta vielä. Mä oon vanakasti päättäny sen. Ja sillon taas tuun teille jotain kirjottamaan. Tää blogi ei mun tahdosta poistu ikinä, mä en poista vanhoja postauksia tai sivuja, en kuvia enkä mitään. Käykää täällä aina välillä vaikka mä olisinkin jossain muualla. 21 000 käyntiä on melkein rikki. <3 Take care. Ootte mielettömän tärkeitä.

älä ole persikka (: 

mun tärkein kuva, tärkein muisto, voi apua :'(

 Tilaukset mä vielä teen, ja tilauksia saa mulle lähettää tän kuun loppuun asti. Mä saan ne kyllä aikaseks. Ulkoasu vaihtuu vuodenajan mukaan niin kauan kun mä jaksan perinnettä jatkaa. Panfussa mä vielä käyn, jos te mut sieltä bongaatte niin jääkää juttelemaan ♥ Mulla tulee bloggailua tosi kova ikävä. Ja teitäkin. Tietysti. <3

Syystassuin ei kuitenkaan viimeisen kerran, koala2000, halloweeninä nähdään.

PS: Vieraskirja tulee aina olemaan avoinna, mä olisin ihan älyttömän kiitollinen jos sinne tulis vielä tassunjäljenkuvia :') Love ya.